Muovisen työn vaarat

Kynttilöin valaistu juhlasali

Valokuvaaminen on iloinen asia!

Jotta se olisi sitä jatkossakin, olen luvannut itselleni, etten tee siitä rahan takia tylsää. En halua maakuntaa kuvaamassa häitä tai räpsiä studiossa työnhakijoille uusia Linkedin -profiilikuvia.

Silti löysin itseni viime sunnuntaina kuvaamassa lasten synttärikutsuja Kirkkonummella ja vielä pidin siitä! Ja olen lupautunut kuvaamaan työpaikkaa vaihtavalle treenikaverilleni uuden profiilikuvan.

Kuinka tässä nyt näin pääsi käymään?

Oivalluksia

Konsulttina ja yrittäjänä olen ollut tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. Työpäivän aamuna käärin persoonani hajuttomaan ja mauttomaan suojapukuun kuin henkisen sairaalahaalariin. Etunimeni oli Moitteeton ja sukunimeni Kohtelias. Kunhan pidin oudot vitsit omana tietonani, en ottanut häiriköistä itseeni ja luotin omaan osaamiseeni, pärjäsin hyvin.

Markkinat muuttuivat, kysyntä hiljeni ja työhön piti palkan sijaan hakea muuta sisältöä. Tarpeeksi, kun hakkaa kiviä yhteen, syntyy kipinää. Vähitellen sisällä syttyy liekki, joka kasvoi ja poltti pois hajuttoman ja mauttoman suojakuoren.

Vanha ovi luonnonkivimuurissa
Ovi aukeaa ja seikkailu vaihtoehtotodellisuudessa voi alkaa

Sittemmin olen kylillä ja turuilla törmännyt samanlaisiin asiakaspalvelijoihin, jollainen itsekin olin. Tuntui kuin olisin juttellut muovinuken kanssa! Mietin, että oliko minun Herra Moitteeton Kohteliaani juuri niin luotaantyöntävä kuin heidän.

Kun aina välillä kuitenkin joudun tilanteisiin, missä huomaan hymyni jäykistyvän ja juttuni vetistyvän, vetäydyn pois mahdollisimman nopeasti.

Miksi yllättäen teenkin hommia, mitkä tuomitsin tylsiksi ja tyhjiksi? Ja tykkään niistä!

Mikä nyt sitten on erilaista?

Selitys on yksinkertainen. Ensinnäkin kuvaajana panostan vahvuuksini ja kerron etukäteen mitä en osaa. Toiseksi en mainosta itseäni saati etsi “kylmiä” keikkoja. Kaikki työt tulevat “orgaanisesti”, ilman myymistä ja suuria lupauksia.

Täten töitä on ehkä vähemmän, mutta se on sen arvoista. Minun tarvitse pukea roolia ylleni, voin olla minä kasvottoman konsultin sijaan.

Ja se hyvät ystävät, tekee tavallisesta perusduunista mielenkiintoisen haasteen ja pitää kuvaamisen nautintona!

Author: Seppo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *